Kyklooppi kreikkalaisessa mytologiassa

Nerk Pirtz 04-08-2023
Nerk Pirtz

KYKLOOPPI KREIKKALAISESSA MYTOLOGIASSA

Kyklooppi on luultavasti tunnetuin ja tunnistettavin kaikista kreikkalaisen mytologian tarinoissa esiintyvistä hirviöistä. Odysseia, jossa kreikkalainen sankari Odysseus kohtaa Polyfemoksen.

Kykloopit, kykloopit ja kyklooppilaiset

Sana kyklooppi on tavallisesti monikossa kyklooppeja, vaikka antiikissa käytettiin myös termiä kyklooppeja, joka tarkoitti useita kyklooppeja. Nimi kyklooppi itsessään on tavallisesti käännetty "pyöränsilmäiseksi" tai "pyöreäksi", ja näin ollen nimi kuvaa näiden valtavan vahvojen jättiläisten otsassa sijaitsevaa yhtä silmää.

Polyfemos on tietenkin tunnetuin kykloopeista, mutta antiikin lähteissä on kuvattu kaksi eri kyklooppisukupolvea, joista Polyfemos on osa toista sukupolvea, vaikka ensimmäisen sukupolven kykloopit ovatkin kiistatta tärkeämpiä kreikkalaisessa mytologiassa.

Kyklooppien vangitseminen

Kyklooppien ensimmäinen sukupolvi oli kreikkalaisen mytologian varhaisia hahmoja, jotka edeltivät Zeusta ja muita olympialaisia jumalia, sillä tämä ensimmäinen sukupolvi oli alkukantaisten jumaluuksien jälkeläisiä. Ouranos (Taivas) ja Gaia (Maa).

Näitä kyklooppeja oli kolme, ja ne nimettiin kolmeksi veljekseksi, Argesiksi, Brontesiksi ja Steropeksi. Ouranoksen ja Gaian vanhemmuus teki kykloopeista myös kolmen Hecatonchiren ja 12 titaanin veljiä.

Näiden kyklooppien syntymän aikaan Ouranos oli kosmoksen ylin jumaluus, mutta hän oli epävarma asemastaan, ja kyklooppien voimasta huolestuneena Ouranos vangitsi omat poikansa Tartarokseen. Hecatonchires seurasi kyklooppeja vankeuteen, sillä he olivat jopa veljiään vahvempia.

Kyklooppien ja Hecatonchiresin vangitsemisen seurauksena Gaia juonitteli titaanien kanssa isänsä syrjäyttämiseksi, ja Kronos otti Ouranoksen valtaansa kastraation jälkeen. Kronos ei kuitenkaan ollut varmempi ylimpänä jumaluutena kuin Ouranos oli ollut, eikä hän suostunut vapauttamaan kyklooppeja. Tartarus ; ja lisäsivät Tartarukseen ylimääräisen vanginvartijan, kun lohikäärme Kampe siirrettiin sinne.

Katso myös: Omphale kreikkalaisessa mytologiassa

Kyklooppien ja Titanomachian vapaus

Vapaus tulisi vasta sukupolvea myöhemmin, kun Zeus nousi isäänsä Kronosta vastaan, aivan kuten Cronus Zeusta neuvottiin, että jotta hän voisi voittaa Titanomachian, hänen oli vapautettava kykloopit ja Hekatonkiirit vankeudestaan. Niinpä Zeus laskeutui pimeään syvennykseen, joka oli Tartaros, tappoi Kampen ja vapautti "enonsa".

Hecatonchires taisteli Titanomachian taisteluissa Zeuksen ja hänen liittolaistensa rinnalla, mutta kiistatta kyklooppien rooli oli vieläkin tärkeämpi, sillä kykloopit ryhtyivät valmistamaan aseita. Kykloopit olivat viettäneet Tartaroksessa viettämänsä monet vankilavuodet sepäntaitojaan hioen, ja pian Zeus ja hänen liittolaisensa käyttivät kaikkien aikojen tehokkaimpia aseita.

Kykloopit valmistivat ukkoseniskut, joita Zeus käytti tappavasti koko kreikkalaisen mytologian ajan. Kykloopit valmistivat myös Haadeksen pimeyden kypärän, joka teki käyttäjänsä näkymättömäksi, sekä Poseidonin kolmikärjen, joka pystyi aiheuttamaan maanjäristyksiä. Titanomachian jälkeen kyklooppien uskottiin valmistaneen myös Artemiksen käyttämät jousi ja kuunvalonuolet sekä Apollon jousen.ja auringonvalon nuolet.

Pimeyden kypärän luomisen sanotaan usein olevan syy Zeuksen voittoon Titanomachian aikana, sillä Hades pukisi kypärän ja livahtaisi huomaamatta Titaanien leiriin tuhoten Titaanien aseistuksen.

Kykloopit Olympos-vuorella

Zeus tunnusti kyklooppien hänelle antaman avun, ja Arges, Brontes ja Steropes kutsuttiin asumaan Olympos-vuorelle. Siellä kykloopit menivät töihin Hefaistoksen työpajalle, jossa he valmistivat lisää aseita, rihkamaa ja myös Olympos-vuoren portteja.

Hephaistoksella sanottiin kuitenkin olleen useita takomoita, ja niinpä syklooppien sanottiin olevan töissä myös maan päällä olevien tulivuorten alla.

Kykloopit eivät kuitenkaan valmistaneet esineitä vain jumalille, ja kolmen veljeksen sanotaan myös rakentaneen Mykenestä ja Tirynsistä löydetyt valtavat linnoitukset.

Kyklooppien takomo - Cornelis Cort (Hollanti, Hoorn, 1533-1578) - PD-life-70

Kyklooppien kuolema

Kykloopit eivät kuitenkaan olleet kuolemattomia, ja kreikkalaisessa mytologiassa on tosiaankin tarina kyklooppien kuolemasta. Argesin, Brontesin ja Steropen surmasi olympiajumala Apollo; Apollo teki tämän kostoksi siitä, että Zeus oli tappanut hänen oman poikansa Asklepioksen (Asklepios oli ollut kuoleman parantamisen kynnyksellä, kun hänet tapettiin).

Toisen sukupolven kykloopit

Vasta monta vuotta myöhemmin, Sankareiden aikakaudella, kirjattiin uusi kyklooppien sukupolvi, jonka uskottiin olevan Poseidonin lapsia, eikä niinkään Ouranoksen ja Gaia ja heidän uskottiin asuvan Sisilian saarella.

Tällä kyklooppien sukupolvella uskottiin olleen samat fyysiset ominaisuudet kuin edeltäjillään, mutta ilman metallintyöstötaitoja, ja siksi heitä pidettiin Italian saaren paimenina.

Tämä kyklooppien sukupolvi on kuuluisa yhdestä kykloopista, Polyfemoksesta, joka esiintyy Homeroksen teoksessa Odysseia , Vergilius Aeneis ja myös muutama Theokritoksen runo, mutta lisäksi kykloopit ryhmänä esiintyvät myös teoksessa Dionysaica Nonnos, jonka mukaan jättiläiset taistelevat Dionysoksen rinnalla intialaisia vastaan; nimettyjä kyklooppeja ovat Elatreus, Euryalos, Halimedes ja Trachios.

Kyklooppi Polyphemus

Polyfemos on kreikkalaisen mytologian tunnetuin kyklooppi, jonka Odysseus ja hänen miehistönsä kohtasivat matkallaan kotiin Ithakaan.

Homer kuvasi Polyphemus Poseidonin ja Nereidia Thoosan poikana, ja Odysseuksen pysähdys Sisiliassa olisi kreikkalaiselle sankarille epäonninen, sillä Odysseus ja 12 hänen miehistönsä jäsentä jäivät loukkuun kyklooppien luolaan. Polyfemoksella olisi lihan nälkä, ja Odysseuksen ja hänen miehistönsä kohtalona oli olla kyklooppien juhla-ateria.

Fiksu Odysseus tajusi, että Polyfemoksen tappamisesta ei olisi ollut paljon hyötyä, sillä he olisivat edelleen loukussa Kyklooppien luolassa, massiivisen lohkareen takana.

Polyphemus - Antoine Coypel II (1661-1722) - PD-art-100

Sen sijaan Odysseus sokeuttaa Polyfemoksen terävällä syljellä, kun kyklooppi on juovuksissa. Seuraavana aamuna Polyfemoksen on päästettävä laumansa ulos laiduntamaan, ja kun hän teki niin, Odysseus miehineen pakenee sitomalla itsensä Polyfemoksen lampaiden alapuolelle.

Pakomatkalla Odysseus kuitenkin paljastaa todellisen nimensä Polyfemokselle, ja Polyfemos kutsuu isänsä Poseidonin kostamaan Odysseukselle, ja näin merenjumala viivyttää Odysseuksen paluuta Ithakaan.

Katso myös: Alycone ja Ceyx kreikkalaisessa mytologiassa

Polyfemoksen kohtasi myös toinen sankari, tällä kertaa Aeneas, joka etsi uutta kotia itselleen ja seuraajilleen, tälläkin kertaa kaukaa. Aeneas ei viipynyt kyklooppien saarella, mutta troijalainen sankari onnistui pelastamaan Akhaisemideen, joka oli yksi Odysseuksen alkuperäisestä miehistöstä ja joka oli jäänyt jäljelle kreikkalaisen sankarin paon aikana.

Näissä kahdessa kuuluisassa tarinassa Polyfemos esiintyy kannibalistisena raakalaisena, vaikka joissakin antiikin runoissa hänet kuvataan rakastajana.

Nereidien välillä on rakkauskolmio... Galatea , Akis ja Polyfemos, ja vaikka Akiksen sanotaan usein murskautuneen kuoliaaksi Polyfemin heittämän lohkareen takia, joissakin lähteissä kerrotaan myös Polyfemin kosiskelleen Galateaa runouden avulla.

Odysseus ja Polyfemos - Arnold Böcklin (1827-1901) - PD-art-100

Nerk Pirtz

Nerk Pirtz on intohimoinen kirjailija ja tutkija, joka on syvästi kiinnostunut kreikkalaisesta mytologiasta. Ateenassa Kreikassa syntyneen ja varttuneen Nerkin lapsuus oli täynnä tarinoita jumalista, sankareista ja muinaisista legendoista. Näiden tarinoiden voima ja loisto kiehtoi Nerkiä nuoresta iästä lähtien, ja tämä innostus vahvistui vuosien saatossa.Suoritettuaan klassisen tutkimuksen tutkinnon Nerk omistautui tutkimaan kreikkalaisen mytologian syvyyksiä. Heidän kyltymätön uteliaisuutensa johti heidät lukemattomiin seikkailuihin muinaisten tekstien, arkeologisten kohteiden ja historiallisten asiakirjojen läpi. Nerk matkusti laajasti Kreikan halki ja uskalsi syrjäisiin kulmiin löytääkseen unohdettuja myyttejä ja kertomattomia tarinoita.Nerkin asiantuntemus ei rajoitu vain Kreikan panteoniin; he ovat myös kaivanneet kreikkalaisen mytologian ja muiden muinaisten sivilisaatioiden välisiä yhteyksiä. Heidän perusteellisen tutkimuksensa ja syvällisen tietämyksensä ovat antaneet heille ainutlaatuisen näkökulman aiheeseen, valaisemalla vähemmän tunnettuja näkökohtia ja tuonut uutta valoa tunnettuihin tarinoihin.Kokeneena kirjailijana Nerk Pirtz pyrkii jakamaan syvän ymmärryksensä ja rakkautensa kreikkalaista mytologiaa kohtaan maailmanlaajuisen yleisön kanssa. He uskovat, että nämä muinaiset tarinat eivät ole pelkkää kansanperinnettä, vaan ajattomia kertomuksia, jotka heijastavat ihmiskunnan ikuisia kamppailuja, haluja ja unelmia. Wiki Greek Mythology -bloginsa kautta Nerk pyrkii kuromaan umpeen kuilunmuinaisen maailman ja nykyajan lukijan välillä, jolloin myyttiset maailmot ovat kaikkien ulottuvilla.Nerk Pirtz ei ole vain tuottelias kirjailija, vaan myös vangitseva tarinankertoja. Heidän kertomuksensa ovat yksityiskohtaisia ​​ja tuovat jumalat, jumalattaret ja sankarit elävästi henkiin. Jokaisella artikkelilla Nerk kutsuu lukijat poikkeukselliselle matkalle, jolloin he voivat uppoutua kreikkalaisen mytologian lumoavaan maailmaan.Nerk Pirtzin blogi, Wiki Greek Mythology, toimii arvokkaana resurssina tutkijoille, opiskelijoille ja harrastajille tarjoten kattavan ja luotettavan oppaan kreikkalaisten jumalien kiehtovaan maailmaan. Blogin lisäksi Nerk on kirjoittanut myös useita kirjoja, jotka ovat jakaneet asiantuntemustaan ​​ja intohimoaan painetussa muodossa. Olipa kyse kirjoittamisesta tai puhumisesta, Nerk jatkaa yleisön inspiroimista, kouluttamista ja vangitsemista vertaansa vailla olevalla kreikkalaisen mytologian tuntemuksella.